Arkea

Se arkipostaus.
Tällaiselta näyttää meidän päivämme:

Herään noin kello kahdeksan siihen, että vierestäni alkaa kuulua juttelua. Kohta päälleni kiivetään ja hiuksiani revitään. On siis aika nousta ja napata tyttönen kainaloon.

Puen tytölle vaatteet ja vien alakertaan leikkimään. Siivoilen hieman tai tyhjennän astianpesukoneen. Teen tytölle aamupuuron. Aamupuuron jälkeen syön itse, yleensä pitää olla nopea, tai muuten joudun "nauttimaan" aamiaiseni natiaisen kitistessä lahkeessa.

Tyttönen leikkii olohuoneessa, jaksaa ehkä muutaman minuutin makoilla tutkimassa jotain kirjaa tai lelua. Sitten on kiivettävä: rahia, tv-tasoa, äitiä ja tai uunia vasten. Kun pystyyn nouseminen on opittu, sitä on tehtävä koko ajan. Yritän viihdyttää (lue hämätä) leluilla minua vessaankin seuraavaa otusta.

 

Kun kello lähestyy yhtätoista, lämmitän lihasoseen lounaaksi. Tyttönen syö yleensä hyvällä ruokahalulla, pientä vaikutusta on tässä vaiheessa jo väsymystilalla. Sitten vähän maitoa päälle ja ulkovaatteita pukemaan. Tyttö nukahtaa vaunuihin 5-10 minuutissa.

Mamma juo sillä aikaa kahvia ja selaa Facebookia. Nojoo, ehkä tyhjennän vihdoinkin sen astianpesukoneen ja pyyhin pöydän. Päiväunia en itse yritä enää nukkua, en saa unta päivällä helposti ja lisäksi tytöllä on jokin kuudes aisti havaita milloin äiti koettaa nukkua ja herää silloin aikaisemmin..

Tytön päiväunet saattavat parhaimmillaan kestää 3,5 tuntia. Silloin hälyttimestä kuuluu vaimeaa ääntelyä ja kun menen katsomaan, vaunuissa hymyilee onnellinen murmeli.

 

Syömme välipalaa kahden tai kolmen aikaan. Leikimme ja touhuilemme. Koetan tehdä ruokaa sen verran kuin lahkeessa riippuvalta takiaiselta kykenen. Jos mieheni on ollut töissä, hän tulee kotiin viiden aikoihin. Syömme ja samalla tyttönenkin saa oman päivällisensä.

Jos päiväunet ovat olleet 3,5 tuntia, toisia päikkäreitä ei enää nukuta. Jos unet ovat olleet lyhyemmät, saatetaan vielä ottaa puolen tunnin unet. 

 

Iltapuuro syödään kahdeksan aikoihin, mitä seuraavat iltapesut ja nukkumaanmeno. Yhdeksän aikaan tyttönen on unessa.

Silloin alkaa äidin ja isän yhteinen aika, eli kumpikin istuu sohvalla oman läppärinsä takana samalla kun tv:stä tulee ehkä jotakin katsottavaa. Iltapalan saa syödä aivan rauhassa, ihanaa! 
Mekin kömmimme sänkyyn yhdentoista aikoihin.

Yöllä tyttönen heräilee kerran tai kaksi syömään, mistä yritetään pikkuhiljaa päästä eroon. Kuuden aikaan en enää jaksa siirtää tyttöä omaan sänkyynsä, vaan annan tuhista keskellämme.

-

Sellainen oli meidän normaali arkipäivämme kotosalla.
Sen kummempia harrastuksia meillä ei ole, kerran viikossa hurautamme bussilla vauvakerhoon, kerran kuussa käymme vauvakinossa Tampereella sekä tietenkin suhteellisen säännöllisesti treffaillaan muita äitejä lapsineen.